Tänään meitä oli iso naislauma läksiäislounaalla,yksi koulumme ihanista äideistä palaa kotimaahansa. Tämän expat elämän murhe on juurikin tämä ainainen hyvästien jättäminen ..Joku viisas joskus sanoikin,että kun aloittaa tämän reissuelämän,niin lopun ikäänsä on sellainen olo,että on ihan hyvä olla joka paikassa,mutta aina silti kaipaa jotain .Paljon ihmisiä on jäänyt matkan varrelle,osa ystävistä jää onneksi ikuisesti sydämessä ja ajatuksissa kulkemaan,vaikka vierellä ei oltaisikaan..
Tein pyynnöstä läksiäiskortin - tällä kertaa väkersin alusta loppuun ihan ite,piti saada tarpeeksi iso teos,että kaikkien tervehdykset mahtuvat mukaan.
Kortteilu on aina kivaa,erityisen mukavaa se on silloin,kun voi tehdä henkilökohtaisésti räätälöidyn jutun - käyttää saajan lempivärejä ja lisätä korttiin persoonallisia yksityiskohtia .Tässä kortissa se on esim. tuossa naurusanonnassa,jokainen tulee muistamaan tämän naisen remakan naurun ja lisäksi kortista löytyy pieni tagi - Domestic Goddes - snack box queen on sen ansainnut :p
Huomenna Puolassa vietetään Secretary Day:ta ja koulussa on tapana muistaa silloin myös opettajakunnan ulkopuolista henkilökuntaa ,loistavaa! Lupauduin leipomaan ja halusin kokeilla löytämääni raparperimuffinssi reseptiä - itse tosin jalostin näistä mansikkaraparperi muffineita. Täytyy nyt kyllä (taas !?) olla ihan itekki sitä mieltä,että näistä tuli ehkä parhaita ikinä,nam!
Olin luvannut juniorille myös pullia joten ei se auttanut muuta kuin vääntää taikinaa.Voisilmäpullia ja korvapuusteja syntyi tolokun pino. Jotta tää elo ei olis ihan niin Strömsötä,niin tässä on meikäläisen eka pellillinen voisilimäpullaa.
Note to self..Älä mee ihan vaan äkkiä käväsemmään facebookissa,ku pullat on uunissa ;p